Käytettyjen juoksukenkien ostaminen tai oman parin jäljellä olevan käyttöiän arviointi ratkeaa harvoin ulkonäön perusteella – pohjan kuluma kertoo totuuden, kunhan osaa lukea sitä oikein. Moni juoksija katsoo vain ulkopohjan kumitappien tilaa ja päättelee siitä kengän kunnon, vaikka todellinen ratkaiseva tekijä piilee välipohjan vaahdon puristumisessa – ja se ei aina näy paljaalla silmällä.
Miksi pohjan kuluma on paras mittari kengän kunnolle
Juoksukengän elinkaari ei etene tasaisesti. Ulkopohjan kumi kuluu hitaasti ja näkyvästi, mutta välipohjan vaahto – EVA, Nike Reactin kaltainen kevytvaahto tai kilpakenkien PEBA-pohjainen materiaali – menettää joustavuutensa paljon ennen kuin pohjaan tulee reikä. Käytettyä paria arvioidessa kannattaa siis katsoa sekä ulko- että välipohjaa erikseen, ei vain toista.
Tyypillinen harrastekenkä (esimerkiksi Asics Gel-Nimbus tai Brooks Ghost -mallisto, uutena 130-180 €) kestää 600-800 kilometriä ennen kuin vaimennus heikkenee merkittävästi. Kevyemmät, kestävämmällä pohjalla varustetut mallit kuten Saucony Ride tai New Balance 880 yltävät joskus 800-1000 kilometriin. Hiilipohjaiset kilpakengät, kuten Nikeen Vaporfly-sarjan avaamat mallit, kuluvat usein nopeammin – 300-500 kilometriä riittää heikentämään levyn ja vaahdon yhteistoimintaa selvästi, vaikka pohjan kumi näyttäisi vielä ehjältä.
Ulkopohjan kulumismallit ja mitä ne kertovat askelluksesta
Kulumisjälki paljastaa edellisen omistajan askellustyypin, mikä on tärkeää tietää ennen käytetyn parin ostamista. Kanta-alueen ulkoreunan voimakas kuluma viittaa yleensä alipronaatioon eli jalka ei kääntynyt riittävästi sisäänpäin iskun aikana. Tasainen kuluma koko pohjan keskilinjalla kertoo neutraalista askelluksesta.
Jos kuluma keskittyy pohjan sisäreunaan ja erityisesti päkiän sisäpuolelle, kyse on tyypillisesti ylipronaatiosta – silloin edellinen käyttäjä on todennäköisesti tarvinnut vakauttavan tukikengän, ei neutraalia mallia. Tämä on olennaista käytettyä kenkää ostaessa: väärän pronaatioluokan kenkä ei istu omaan askellukseen, vaikka koko ja merkki olisivat muuten kohdillaan. Oman askelluksen voi selvittää tarkemmin askelanalyysillä, jonka tuloksia on avattu tarkemmin askelanalyysin tulkintaa käsittelevässä artikkelissa.
Välipohjan puristumisen testaaminen käytännössä
Kokenut myyjä tai valmentaja tarkistaa ensin välipohjan joustavuuden käsin, ei vasta viimeisenä. Kenkää taivutetaan päkiän kohdalta ja painetaan peukalolla kantapään pehmusteesta – jos vaahto ei palaudu muotoonsa nopeasti tai tuntuu litteältä ja kovettuneelta, vaimennuskyky on jo heikentynyt merkittävästi riippumatta ajokilometreistä.
Toinen käytännön testi on asettaa kenkä tasaiselle pinnalle sivusta katsottuna. Uudessa kengässä kantakuppi pysyy pystysuorassa. Käytetyssä, paljon ajetussa parissa kantakuppi usein kallistuu sisään- tai ulospäin – tämä on merkki siitä, että välipohjan tuki on pettänyt epätasaisesti. Tällaista kenkää ei kannata ostaa edes puoleen hintaan, sillä epätasainen tuki voi altistaa nilkka- ja polvivaivoille.
Yleinen myytti: kilometrimäärä yksin kertoo kaiken
Moni luulee, että kengän ostoilmoituksessa mainittu kilometrimäärä riittää arvion pohjaksi. Näin ei ole. Kenkä, joka on seissyt kaksi vuotta autotallissa 400 kilometrin jälkeen, voi olla huonommassa kunnossa kuin kenkä, jota on juostu 700 kilometriä säännöllisesti ja säilytetty sisätiloissa. Vaahtomateriaalit hapertuvat ajan ja lämpötilanvaihteluiden vaikutuksesta myös silloin kun kenkä ei ole käytössä – erityisesti autotallissa tai ullakolla säilytetyissä pareissa, joissa pakkanen ja helle vuorottelevat.
Tästä syystä käytettyä paria ostaessa kannattaa aina kysyä paitsi kilometrimäärää myös ikää ja säilytystapaa. Yli kaksi vuotta vanha kenkä on syytä testata käsin huolellisesti, vaikka kilometrejä olisi kertynyt vähän.
Yleisimmät virheet käytettyä juoksukenkää arvioitaessa
Kolme virhettä toistuu jatkuvasti, kun harrastajat arvioivat käytettyjä juoksukenkiä:
Pohjakuvion tuijottaminen liikaa. Ulkopohjan tappien kuluma näkyy nopeasti erityisesti asfaltilla juostessa, mutta se ei vielä tarkoita, että kenkä pitäisi hylätä – välipohja voi silti olla käyttökelpoinen.
Hajun ja pintakulumien perusteella arvioiminen. Siisti ja hyvännäköinen sisusta ei kerro mitään välipohjan joustavuudesta. Puhdas kenkä voi olla loppuun ajettu, ja likainen kenkä voi olla teknisesti täysin kunnossa.
Väärän pronaatioluokan hyväksyminen kompromissina. Jos oma jalka vaatii vakauttavan tukikengän mutta myynnissä on vain neutraali malli halvalla, houkutus ostaa väärä kenkä on suuri. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa useammin vaivoihin kuin säästää rahaa.
Milloin käytetty kenkä kannattaa ja milloin ei
Käytetty juoksukenkä on järkevä valinta erityisesti aloittelijalle, joka ei vielä tiedä sopiiko laji itselle pidemmällä tähtäimellä, tai satunnaisille lenkkeilijöille, jotka juoksevat alle 20 kilometriä viikossa. Tällöin kengän loppuunkulumisen riski jää pieneksi ostohetken virhearvion sattuessakin.
Sen sijaan maratonvalmennuksessa oleville tai viikoittain yli 40 kilometriä juoksevalle käytetty kenkä on riskialttiimpi valinta, koska välipohjan jäljellä oleva kesto voi loppua kesken harjoituskauden. Kilpakenkiin – etenkin hiilipohjaisiin malleihin – käytettynä ostaminen ei useimmiten kannata lainkaan, sillä levyn ja vaahdon yhteispeli heikkenee nopeasti eikä sitä pysty arvioimaan silmämääräisesti yhtä luotettavasti kuin tavallisen harrastekengän vaimennusta. Lisätietoa uusien kilpakenkien ominaisuuksista löytyy kilpajuoksukenkiä käsittelevästä artikkelista.
Jos harkitset käytettyjen varusteiden ostamista laajemmin kuin pelkkiä kenkiä, kannattaa tutustua myös siihen, miten käytetyistä juoksuvarusteista tunnistaa hyväkuntoiset yksilöt yleisemmällä tasolla.
Usein kysyttyä käytetyistä juoksukengistä
Kuinka monta kilometriä käytetyssä juoksukengässä saa olla enintään?
Yleisenä nyrkkisääntönä pidetään 500 kilometriä ylärajana käytettynä ostettavalle kengälle, mutta tätäkin tärkeämpää on välipohjan käsin tehtävä joustotesti ja kengän ikä – yli kaksi vuotta vanha kenkä kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti kilometrimäärästä riippumatta.
Voiko käytetyn juoksukengän kunnon tarkistaa ilman erikoisvälineitä?
Kyllä. Peukalopaine kantapehmusteeseen, kengän taivutus päkiän kohdalta ja kantakupin pystysuoruuden tarkistus tasaisella pinnalla riittävät kokeneelle silmälle arvioimaan välipohjan ja tuen tilan ilman laitteita.
Kannattaako käytetty kenkä ostaa, jos oma pronaatiotyyppi ei ole tiedossa?
Ei suositella. Väärän tukiluokan kenkä – esimerkiksi neutraali malli ylipronaatiolle – lisää rasitusvammojen riskiä, joten oma askellustyyppi kannattaa selvittää ennen ostopäätöstä esimerkiksi pronaatiotestillä.
Yhteenveto
Käytetyn juoksukengän kunnon arviointi vaatii enemmän kuin vilkaisun ulkopohjaan. Kulumismalli kertoo edellisen käyttäjän askelluksesta, mutta ratkaiseva tekijä on aina välipohjan jäljellä oleva joustokyky, jota testataan käsin ja silmämääräisesti kantakupin asennosta. Kilometrimäärä ja ikä yhdessä, ei kumpikaan yksinään, antavat realistisen kuvan siitä, kannattaako kenkää vielä ostaa vai onko se jo ajanut oman aikansa.