
Kadenssi ja askelpituus ovat kaksi lukua, jotka jokainen GPS-kello näyttää, mutta harva juoksija tietää mitä niillä pitäisi tehdä. Tämä artikkeli on juoksun harrastajalle, puolimaratonille tai maratonille valmistautuvalle ja juoksijalle, jota vaivaavat toistuvat polvi- tai sääri-kivut. Kun ymmärrät, miten kadenssi ja askelpituus toimivat juoksuanalyysin mittareina, osaat tulkita omaa dataasi ja tunnistaa, milloin askeleeseen kannattaa puuttua ja milloin ei.
Mitä kadenssi ja askelpituus kertovat juoksusta
Kadenssi eli askeltiheys tarkoittaa askelten määrää minuutissa (spm, steps per minute). Askelpituus on matka, jonka kuljet yhden askeleen aikana. Kun nämä kerrotaan keskenään, saadaan juoksunopeus. Se on koko yhtälö.
Juoksija voi siis nopeutua kahdella tavalla: ottamalla tiheämpiä askelia tai pidentämällä askelta. Käytännössä molemmat muuttuvat vauhdin mukana. Harrastajan peruslenkillä kadenssi on tyypillisesti 150-170 askelta minuutissa, ja kovissa intervalleissa se voi nousta 175-190 askeleeseen.
Juoksuanalyysissä näitä mittareita ei katsota erikseen. Kokenut analysoija katsoo ensin, mihin jalka osuu suhteessa kehon painopisteeseen, ja vasta sen jälkeen lukuja. Luvut kertovat oireesta, liikkeen video kertoo syyn.
Myytti 180 askeleesta minuutissa
Juoksupiireissä toistellaan, että oikea kadenssi on 180. Luku on peräisin valmentaja Jack Danielsin havainnoista Los Angelesin olympialaisista vuodelta 1984, jolloin hän laski huippujuoksijoiden askeltiheyksiä. Lähes kaikki juoksivat yli 180 askeleen minuuttivauhdilla.
Ongelma on siinä, että havainnot tehtiin kilpailuvauhdeissa maailman parhailta kestävyysjuoksijoilta. Kun sama urheilija hölkkää palauttavaa lenkkiä, hänen kadenssinsa laskee usein 165-170 askeleeseen. 180 ei ole universaali tavoite, vaan yksi kilpailuvauhdin tyypillinen arvo.
Myös pituus vaikuttaa. 195-senttinen juoksija ja 160-senttinen juoksija eivät luontevasti päädy samaan askeltiheyteen samassa vauhdissa. Jos pitkä juoksija pakotetaan 180 askeleeseen 6:30 min/km vauhdissa, askel muuttuu tikittäväksi ja epätaloudelliseksi.
Kadenssi ja askelpituus juoksuanalyysissä käytännössä
Tyypillinen tilanne: harrastaja valmistautuu Helsinki City Marathoniin, peruslenkkien vauhti on 5:45 min/km ja kello näyttää kadenssiksi 156. Polvi alkaa oireilla, kun viikkokilometrit nousevat yli 40:n. Juoksumattotestissä videolta näkyy, että kantaisku tapahtuu selvästi lantion etupuolella polvi lähes suorana.
Tämä on yliaskeltamista (overstriding). Pitkä askel ei itsessään ole ongelma, mutta jarruttava kontakti kehon edessä on. Tällaisessa tapauksessa kadenssin nostaminen on toimiva keino, koska tiheämpi askel tuo jalan automaattisesti lähemmäs painopistettä. Tutkimuksissa jo 5-10 %:n nousu askeltiheydessä on vähentänyt polveen ja lonkkaan kohdistuvaa kuormitusta selvästi.
Askelanalyysissä mittareita verrataan aina vauhtiin. Juoksumatolla tämä onnistuu luotettavasti, koska vauhti pysyy vakiona ja kamera kuvaa sivulta ja takaa. Lue lisää siitä, miten askelanalyysi juoksumatolla etenee ja mitä siitä saa irti.
Näin mittaat ja muutat kadenssia
Nykyiset juoksukellot mittaavat kadenssin ranteen kiihtyvyysanturilla. Garmin, Polar, Suunto ja COROS antavat käytännössä riittävän tarkan arvon tasaisella juoksulla. Tarkempaa dataa, kuten maakontaktiaikaa ja pystysuuntaista liikettä, saa sykevyöstä tai erillisestä juoksusensorista, kuten Garminin HRM-Pro-vyöstä tai Strydin jalkapodista.
Huomaa yksi sudenkuoppa: osa sovelluksista näyttää kadenssin yhden jalan askelina. Jos lukusi on 82-88, kerro se kahdella.
Ammattilainen etenee kadenssin muutoksessa näin:
1. Mittaa lähtötaso tasaisella alustalla kolmessa vauhdissa: peruslenkki, maratonvauhti ja 10 km -vauhti.
2. Nosta tavoitetta vain 5 % kerrallaan, esimerkiksi 156:sta 164:ään.
3. Käytä metronomisovellusta tai kellon kadenssihälytystä 3-5 minuutin jaksoissa kesken peruslenkin.
4. Pidä uusi rytmi 4-6 viikkoa ennen seuraavaa nostoa.
5. Tarkista videolta, että jalka todella laskeutuu lähemmäs lantion alle eikä pelkkä rytmi nopeudu.
Viidennen kohdan moni ohittaa. Osa juoksijoista oppii tiheämmän rytmin, mutta jatkaa samaa ojentunutta laskeutumista lyhyemmällä liikkeellä.
Milloin standardineuvo ei päde
Kadenssin nostaminen ei ole ratkaisu jokaiseen vaivaan. Jos juoksija laskeutuu jo valmiiksi päkiälle painopisteen alle ja kadenssi on 165, sen pakottaminen ylöspäin voi kuormittaa pohkeita ja akillesjännettä entistä enemmän.
Suomalaisissa olosuhteissa myös alusta muuttaa lukuja. Talvella jäisellä kevyenliikenteen väylällä askel lyhenee ja tihenee luonnostaan, eikä se kerro tekniikan muutoksesta. Polkujuoksussa jyrkässä nousussa kadenssi voi nousta yli 180:n samalla kun vauhti putoaa, ja kivikkoisessa alamäessä askelpituus vaihtelee joka askeleella. Maastolenkkien keskiarvoja ei kannata verrata maantiejuoksun dataan.
Kengillä on oma vaikutuksensa. Hiilipohjakilpakenkä, kuten Nike Vaporfly tai Asics Metaspeed, pidentää monella juoksijalla askelta ja laskee kadenssia muutamalla askeleella samassa vauhdissa. Muutos on normaali eikä vaadi korjaamista.
Yleisimmät virheet kadenssin ja askelpituuden kanssa
Askelpituuden tietoinen pidentäminen. Askelpituus on seurausta ponnistusvoimasta ja lonkan liikkuvuudesta, ei asia jota kurotetaan jalkaa eteenpäin heittämällä. Kurottaminen johtaa juuri siihen yliaskeltamiseen, josta kivut usein alkavat.
Yksittäisen lenkin tuijottaminen. Kadenssi vaihtelee vauhdin, väsymyksen ja maaston mukaan. Luotettava kuva syntyy vasta, kun vertaat samanlaisia lenkkejä 3-4 viikon ajalta.
Liian nopea muutos. Hyppy 155:stä 180:een viikossa kuormittaa pohkeita, ja moni lopettaa kokeilun kipeiden pohkeiden takia. Pienet portaat toimivat paremmin.
Jos olet jo käynyt analyysissä, katso miten askelanalyysin tuloksia tulkitaan käytännössä, niin saat luvuista enemmän irti.
UKK
Mikä on hyvä kadenssi harrastajalle?
Peruslenkillä 160-175 askelta minuutissa on tyypillinen ja toimiva alue useimmille. Oikea arvo riippuu pituudesta, vauhdista ja tekniikasta, joten kiinteää tavoitetta ei ole. Alle 155 askeleen kadenssi yhdessä jarruttavan kantaiskun kanssa on merkki, jota kannattaa tutkia tarkemmin.
Mittaako ranteessa oleva juoksukello kadenssin luotettavasti?
Tasaisella juoksulla ranneanturin mittaama kadenssi on yleensä muutaman askeleen tarkkuudella oikein. Askelpituuden arvio riippuu GPS-tarkkuudesta ja on epätarkempi, erityisesti kaupungin rakennusten keskellä. Jalkapodi tai juoksusensori parantaa molempien tarkkuutta.
Kannattaako kadenssia nostaa, jos mitään ei satu?
Ei välttämättä. Jos juokset kivuttomasti, palaudut hyvin ja kehityt, toimivaan askeleeseen ei kannata koskea pelkän luvun takia. Muutosta kannattaa harkita, jos videolta näkyy selvää yliaskeltamista tai rasitusvammat toistuvat.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Kadenssi ja askelpituus ovat juoksuanalyysissä hyödyllisiä mittareita, kunhan niitä luetaan suhteessa vauhtiin, maastoon ja siihen, mihin jalka osuu. 180 askeleen sääntö on kilpailuvauhdin havainto eikä kaikille sopiva tavoite. Jos haluat muuttaa askellustasi, nosta kadenssia 5 % kerrallaan, anna kehon tottua 4-6 viikkoa ja tarkista videolta, että laskeutuminen todella muuttuu.
Paras ensimmäinen askel on yksinkertainen: tallenna kolme samanlaista peruslenkkiä ja kirjaa niiden kadenssi ja vauhti ylös. Näillä luvuilla saat paljon enemmän irti juoksuanalyysistä, kun lähdet sellaiseen juoksukauppaan.