Polkujuoksu kansallispuistoissa ja reittien valinta

Polkujuoksu kansallispuistoissa ja reittien valinta

Polkujuoksu kansallispuistoissa houkuttelee yhä useampaa juoksijaa, joka on kyllästynyt asfalttiin ja haluaa kokeilla, miltä Nuuksion kalliot, Kolin rinteet tai Lapin tunturit tuntuvat jalkojen alla. Ensimmäisellä kerralla moni yllättyy siitä, miten erilainen kymmenen kilometrin lenkki on metsäpolulla kuin kotikadulla. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten valitset itsellesi sopivan reitin, mitä varusteita tarvitset ja millaiset säännöt kansallispuistoissa pätevät. Kun nämä ovat kunnossa, ensimmäinen retki jää mieleen hyvänä kokemuksena eikä nilkan nyrjähdyksenä.

Miksi polkujuoksu kansallispuistoissa kannattaa

Suomessa on 41 kansallispuistoa, ja niitä hoitaa Metsähallitus. Merkityt reitit, opasteet ja tulipaikat tekevät puistoista luontevan paikan aloittaa polkujuoksu, koska eksymisen riski on pienempi kuin satunnaisessa metsässä. Reittitiedot, pituudet ja ajankohtaiset huomautukset löytyvät Luontoon.fi-palvelusta.

Hyöty näkyy myös kropassa. Epätasainen alusta vahvistaa nilkkoja ja pakaroita tavalla, johon tasainen maantie ei pysty, ja vaihteleva askel jakaa kuormaa eri lihaksille. Moni maratoonari käyttää kesän polkujaksoa juuri siihen, että rasitusvammoille altis toistuva liike katkeaa.

Reitin valinta oman kunnon ja kokemuksen mukaan

Kokenut polkujuoksija katsoo ensin nousumetrit ja maastotyypin, vasta sitten pituuden. Reitin kilometrimäärä kertoo yllättävän vähän. Nuuksiossa Espoossa merkityt päiväreitit ovat lyhyitä, mutta kallionnousuja, juurakoita ja portaita on paljon. Kolin kansallispuistossa noin 30 kilometrin Herajärven kierroksella nousua kertyy enemmän kuin moni etelän juoksija on tottunut.

Aloittelijalle hyvä ensimmäinen reitti on 5-10 km pitkä rengasreitti, jossa on parkkipaikka lähtöpisteessä. Rengasreitillä et joudu miettimään paluukyytiä, ja voit lopettaa tarvittaessa. Repovesi, Liesjärvi ja Seitseminen tarjoavat Etelä- ja Keski-Suomessa kohtuullisen helppoja polkuja, joilla oppii lukemaan maastoa ilman jyrkkiä tunturinousuja.

Kun perusteet ovat hallussa, pidemmät linjareitit avautuvat. Oulangan Karhunkierros noin 82 kilometrin pituudessaan on monen polkujuoksijan unelmakohde, ja sen voi pätkiä osiin. Pieni Karhunkierros noin 12 kilometrin mittaisena on hyvä maistiainen. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Hetan ja Pallaksen välinen noin 55 kilometrin tunturireitti vaatii jo kunnon varustusta, koska sää vaihtuu avotunturissa nopeasti ja huoltomahdollisuuksia on vähän.

Myytti: polkukilometri on sama kuin maantiekilometri

Yleisin väärinkäsitys on, että polulla juostaan samaa tahtia kuin asfaltilla. Ei juosta. Teknisellä polulla kilometrivauhti voi olla 2-4 minuuttia hitaampi, ja jyrkissä nousuissa kävely on järkevämpää kuin juoksu – myös huippujuoksijoille.

Siksi kokenut juoksija suunnittelee polkulenkin ajan eikä matkan mukaan. Jos tavallinen lenkkisi on tunnin mittainen 10 km, varaa Nuuksioon tunti ja juokse niin pitkälle kuin maasto antaa myöten. Sykemittari tai GPS-kello auttaa pitämään tehon aisoissa: syke on parempi mittari kuin vauhti, kun alusta vaihtelee jatkuvasti. Myös GPS-matka voi heittää tiheässä metsässä ja jyrkkien rinteiden välissä.

Varusteet, jotka tekevät eron

Tärkein yksittäinen varuste on polkujuoksukenkä. Maantiejuoksukenkä toimii kuivalla sorapolulla, mutta märällä kalliolla, juurakoissa ja mudassa pito loppuu nopeasti. Salomonin, Inov-8:n, Hokan ja Icebugin polkujuoksukengät maksavat tyypillisesti 130-200 €. Pohjan nappulakuvio ratkaisee paljon, ja siitä kerrotaan tarkemmin artikkelissa polkujuoksukenkien pohjan kuvio ja pitokyky.

Poikkeus: jos juokset pääasiassa Lapin kuivilla tunturipoluilla tai hyvin hoidetuilla sorareiteillä, matalampinappulainen hybridikenkä voi olla mukavampi kuin syvänappulainen mutakenkä. Syvät nappulat tuntuvat kovalla alustalla epävakailta ja kuluvat nopeasti.

Yli 90 minuutin lenkeillä tarvitset juomaa ja energiaa. Kansallispuistoissa ei ole kioskeja, eikä luonnonvesien juontia ilman suodatusta kannata ottaa riskiksi etelän puistoissa. Juomaliivi, jossa on 5-12 litran tila, maksaa 80-180 € ja kantaa tarvittaessa myös tuulitakin, otsalampun ja ensiapuvälineet. Kapasiteetin mitoituksesta lisää artikkelissa juomareppujen valinta ultrajuoksuun.

Pidemmälle tunturireitille kokenut juoksija pakkaa vähintään nämä:

– kevyt kuoritakki, joka pitää tuulen ja sateen
– puhelin ladattuna ja paperikartta varalle
– 1-1,5 litraa nestettä ja 2-3 energiageeliä
– rakkolaastarit ja pieni ensiside
– otsalamppu syys- ja kevätkauteen

Kansallispuistojen säännöt ja vuodenajat

Jokamiehenoikeudet pätevät kansallispuistoissa pääosin, mutta tarkemmat järjestyssäännöt rajaavat niitä. Joillakin alueilla liikkuminen on sallittu vain merkityillä reiteillä, ja tuli tehdään vain merkityillä tulipaikoilla. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty kokonaan. Järjestetyt polkujuoksutapahtumat tarvitsevat Metsähallituksen luvan, mutta omatoiminen juoksu ei vaadi lupaa.

Vuodenaika muuttaa reittiä enemmän kuin moni arvaa. Toukokuussa Lapissa voi olla vielä lunta, ja kesäkuussa Oulangan pitkospuut ovat liukkaita kevätvesien jäljiltä. Heinäkuun helteillä etelän puistoissa kannattaa juosta aamulla ennen kello 9 tai illalla. Syyskuun ruska Pallaksella ja Urho Kekkosen kansallispuistossa on upea, mutta päivänvaloa riittää vähemmän ja pakkasyöt alkavat.

Yleisimmät virheet polkujuoksussa kansallispuistoissa

Ensimmäinen virhe on liian pitkä ensimmäinen reitti. Juoksija, joka juoksee puolimaratonin maantiellä 1.50, olettaa selviävänsä 20 kilometrin polusta parissa tunnissa. Todellisuudessa matkaan voi mennä 3-4 tuntia, ja eväät loppuvat kesken.

Toinen virhe on alamäkien aliarviointi. Nousut tuntuvat raskailta, mutta reisien lihakset kuluvat loppuun juuri jyrkissä laskuissa. Lyhyt askel, katse 3-5 metriä eteenpäin ja rennot kädet tasapainona auttavat. Tekniikasta lisää artikkelissa trail-juoksun tekniikka ja vaatimukset maastolle.

Kolmas virhe on se, ettei kukaan tiedä missä olet. Kerro aina jollekulle reittisi ja arvioitu paluuaikasi. Lapin tuntureilla ja Itä-Suomen erämaissa puhelimen kuuluvuus voi katketa pitkiksi matkoiksi.

UKK

Tarvitseeko kansallispuistossa juoksemiseen luvan?
Omatoiminen juoksu merkityillä reiteillä ei vaadi lupaa. Järjestetyt tapahtumat ja isot ryhmät tarvitsevat Metsähallituksen luvan, ja joillakin rajoitusalueilla liikkuminen on sallittu vain merkityillä poluilla.

Mikä kansallispuisto sopii parhaiten polkujuoksun aloittajalle?
Etelä-Suomessa Nuuksio, Liesjärvi ja Repovesi ovat hyviä vaihtoehtoja, koska niissä on lyhyitä rengasreittejä ja hyvät kulkuyhteydet. Aloita 5-10 kilometrin reitillä ja suunnittele lenkki ajan eikä matkan mukaan.

Voiko polulla juosta tavallisilla juoksukengillä?
Kuivalla sorapolulla voi. Märällä kalliolla, juurakoissa ja mudassa maantiekenkä liukastelee, joten säännölliseen polkujuoksuun kannattaa hankkia nappulapohjainen polkujuoksukenkä.

Näin pääset alkuun

Valitse ensimmäiseksi lähin kansallispuisto, katso Luontoon.fi:stä lyhyt rengasreitti ja varaa sille puolitoista kertaa tavallista lenkkiaikaa. Polkujuoksukenkä ja pieni juomaliivi riittävät alkuun. Kun ensimmäiset juurakot ja kallionousut alkavat sujua, siirry pidempiin reitteihin ja lopulta tunturiin. Polkujuoksun kunto kehittyy nopeasti, kunhan jalat saavat 4-6 viikkoa aikaa tottua epätasaiseen alustaan.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista