Hiilikuitulevyllä varustettu kilpakenkä harrastajan käytössä

Hiilikuitulevyllä varustettu kilpakenkä harrastajan käytössä

Hiilikuitulevyllä varustettu kilpakenkä oli vielä vuosikymmen sitten eliittijuoksijoiden salainen ase, mutta nyt sellainen on jalassa myös harrastajilla suomalaisten kaupunkijuoksujen lähtöviivalla. Jos mietit, kannattaako 250-330 euron hiilipohjakilpakenkä hankkia, kun tavoite on puolimaraton alle kahden tunnin tai ensimmäinen maraton, tämä artikkeli on sinua varten. Käymme läpi, mitä kenkä oikeasti tekee, kuka siitä hyötyy ja miten sitä käytetään niin, että rahoille saa vastinetta eikä ensimmäinen kokemus jää kipeiksi pohkeiksi.

Mitä hiilipohjakenkä tekee jalan alla

Nike toi Vaporfly 4% -mallin myyntiin vuonna 2017, ja muut valmistajat seurasivat muutamassa vuodessa. Nyt lähes jokaisella merkillä on oma mallinsa: Adidas Adizero Adios Pro, Asics Metaspeed, Saucony Endorphin Pro, Hoka Rocket X, New Balance FuelCell SC Elite ja Puma Deviate Nitro Elite.

Rakenne on kaikissa samantyyppinen. Kengässä on paksu kerros kevyttä ja joustavaa vaahtoa, usein PEBA-pohjaista, ja sen sisällä jäykkä hiilikuitulevy. Kengän kärki on muotoiltu keinumaiseksi (rocker), jolloin askel rullaa eteenpäin vähällä vaivalla. World Athletics rajasi vuonna 2020 maantiekilpailujen kenkien pohjan paksuuden 40 millimetriin, ja harrastajamallit noudattavat samaa rajaa.

Myytti: levy ei ole jousi

Yleisin väärinkäsitys on, että hiilikuitulevy toimisi jousen tavoin ja ponnauttaisi juoksijaa eteenpäin. Suurin osa energian palautuksesta tulee kuitenkin vaahdosta. Levyn tehtävä on jäykistää kengän etuosa, vähentää varpaiden tyvinivelissä hukkaan menevää energiaa ja tukea pehmeää vaahtoa, joka olisi ilman levyä epävakaa.

Tämän huomaa käytännössä siitä, että samalla vaahdolla tehty harjoituskenkä ilman levyä tuntuu jo selvästi tavallista kenkää kimmoisammalta. Levy tuo lisäksi terävyyden ja ohjaa askeleen rullausta, mutta ilman hyvää vaahtoa se olisi pelkkä jäykkä pohja.

Hyötyykö harrastaja hiilikuitulevyllä varustetusta kilpakengästä

Alkuperäinen ”4 %” viittasi laboratoriomittauksiin, joissa kovatasoisten juoksijoiden juoksun taloudellisuus parani keskimäärin noin neljä prosenttia. Keskiarvo kätkee alleen suuren hajonnan, sillä osa juoksijoista hyötyi selvästi ja osa tuskin lainkaan. Hitaammista vauhdeista tutkimusta on vähemmän, eikä tuloksia voi suoraan siirtää 6:30/km juoksevalle.

Kokenut valmentaja katsoo ensin juoksijan kisavauhtia. Jos tavoitevauhti on noin 4:30-5:30/km, hiilipohjakengästä on todennäköisesti mitattavaa hyötyä. Esimerkiksi juoksija, joka tähtää puolimaratonilla alle 1:45 aikaan (noin 4:58/km), on juuri sillä alueella, jossa kenkä toimii. Jos maratonvauhti on 6:30-7:00/km, ajallinen hyöty jää epävarmaksi.

Siihenkin löytyy poikkeus. Osa hitaammista maratoonareista kertoo, että pehmeä vaahto säästää reisiä viimeisillä 10 kilometrillä, vaikka taloudellisuus ei paranisi. Jos jalat hajoavat yleensä 30 kilometrin jälkeen, se voi olla yksinään riittävä syy kokeilla.

Kenelle kenkä ei sovi

Korkea ja kapea pohja on epävakaa. Juoksijalle, jolla on taipumusta nilkan nyrjähdyksiin tai selvä ylipronaatio, useimmat kilpamallit antavat liian vähän tukea. Kantaosa on usein kapea, ja pehmeä vaahto antaa periksi sivusuunnassa.

Askelanalyysi juoksuun erikoistuneessa liikkeessä kertoo nopeasti, kaatuuko jalka sisäänpäin väsyneenä. Yleisurheiluketjun hyllyltä löytyy usein vain yksi tai kaksi kilpamallia ilman sovitusapua, kun taas juoksukaupassa voi verrata useaa mallia juoksumatolla. Asicsilla on esimerkiksi kaksi linjaa, Metaspeed Sky pitkäaskeliselle ja Metaspeed Edge tiheällä askeltiheydellä juoksevalle. Saman merkin kaksi mallia voi tuntua jalassa hyvin erilaiselta.

Lisää kilpamallien eroista löytyy artikkelista kilpajuoksukengät ja niiden erityispiirteet kisaan.

Näin otat kilpakengän käyttöön

Kilpakenkä kuormittaa pohkeita, akillesjännettä ja jalkapöytää eri tavalla kuin harjoituskenkä. Siksi siihen totutaan vaiheittain 4-6 viikon aikana ennen kisaa:

1. Ensimmäinen lenkki on 5-8 km kevyttä tai keskitehoista juoksua, jonka aikana totut kengän tuntumaan.
2. Seuraavaksi kenkä otetaan mukaan kerran viikossa tehtävään vauhtikestävyystreeniin, esimerkiksi 3 x 3 km kisavauhtia.
3. Maratoonari juoksee 3-4 viikkoa ennen kisaa 20-25 km pitkän lenkin, jossa on kisavauhtisia osuuksia.
4. Viimeisessä kenraaliharjoituksessa käytetään samoja sukkia, geelejä ja juoksuvyötä kuin kisapäivänä.
5. Kisan jälkeen kenkä palaa kaappiin seuraavaa kovaa treeniä varten.

Viikkorakenteen suunnitteluun sopii artikkeli maratonvalmennuksen viikkokilometrit harrastajalle.

Yleisimmät virheet hiilipohjakengän kanssa

Kaikki lenkit kilpakengillä. Superkengän vaahto menettää kimmoisuuttaan nopeammin kuin harjoituskengän. Tavallinen maantiejuoksukenkä kestää 600-1 200 km, mutta kilpakengän terävin tuntuma katoaa usein 300-500 kilometrin jälkeen. 280 euron kenkä maksaa 400 kilometrillä noin 0,70 €/km, kun 140 euron harjoituskenkä 800 kilometrillä maksaa noin 0,18 €/km.

Uudet kengät suoraan kisaan. Kapea lesti, ohut päällinen ja erilainen rullaus voivat tehdä rakkoja tai hiertymiä jo 15 kilometrin kohdalla. Kengällä pitää juosta ainakin 30-50 km ennen kisapäivää.

Talvikäyttö. Suomessa kilpakausi kestää käytännössä toukokuusta lokakuuhun, ja hyvästä syystä. Kilpakenkien pohjakumi on minimaalinen ja pitää huonosti märällä tai jäisellä alustalla, ja vaahto jäykistyy pakkasella. Talvella vauhtitreenit kannattaa juosta nastakengillä tai sisäradalla.

Myös koon kanssa erehdytään helposti. Sovita kenkä iltapäivällä ohuen kisasukan kanssa ja jätä varpaiden eteen noin peukalon leveys tilaa, koska jalka turpoaa maratonin aikana.

Halvempi vaihtoehto: levykenkä harjoituksiin

Kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. Harjoitusmallit, kuten Saucony Endorphin Speed, käyttävät nylonista valmistettua levyä hiilikuidun sijaan ja maksavat yleensä 170-200 €. Ne sopivat intervalleihin ja tempolenkkeihin, kestävät enemmän kilometrejä ja antavat esimakua kilpakengän tuntumasta.

Paavo Nurmi juoksi maailmanennätyksensä ohuissa nahkakengissä. Kenkä ei korvaa harjoittelua, mutta hyvin harjoitellulle juoksijalle se voi tuoda ne viimeiset minuutit.

UKK

Kuinka monta kilometriä hiilipohjakilpakenkä kestää?
Useimmat mallit säilyttävät parhaan tuntumansa noin 300-500 km. Sen jälkeen kenkää voi käyttää vielä treeneissä, mutta kisoihin kannattaa vaihtaa uudempi pari. Kevyesti käytetyillä kengillä on myös jälleenmyyntiarvoa, mistä lisää artikkelissa kerran käytetyt kilpakengät ja niiden jälleenmyyntiarvo.

Sopiiko hiilikuitulevyllä varustettu kilpakenkä aloittelijalle?
Ensimmäisen juoksuvuoden aikana raha kannattaa käyttää hyvään harjoituskenkään ja säännölliseen harjoitteluun. Kilpakenkä on järkevä hankinta, kun juokset säännöllisesti 30-40 km viikossa ja tavoittelet tiettyä aikaa.

Saako hiilipohjakengillä juosta harrastajatapahtumissa?
Saa. World Athletics sallii maantiekilpailuissa kengät, joiden pohja on enintään 40 mm paksu, ja kaikki kaupalliset kilpamallit täyttävät tämän vaatimuksen. Harrastajatapahtumissa kenkiä ei käytännössä tarkasteta.

Yhteenveto

Hiilikuitulevyllä varustettu kilpakenkä hyödyttää eniten harrastajaa, jonka kisavauhti on noin 4:30-5:30/km ja jonka jalat kestävät korkean ja kapean pohjan. Hitaammalla juoksijalla suurin hyöty on usein jalkojen säästyminen eikä kellon lukema. Käytä kenkää vain kisoissa ja kovissa treeneissä, totuttele siihen 4-6 viikkoa ja sovita se juoksukaupassa ennen ostoa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista